Elokuun alussa tuli toteutettua pitkään ja hartaasti haudottu haave: ostin Kickbiken! Ekan kerran tuo menopeli on käynyt mielessä jo silloin, kun Peppi ja Pihla olivat vielä vetoharrastuksen parissa.
Tämä on meidän harrastustarpeisiin aivan täydellinen vempele. "Perinteinen" pyöräily alkoi jäädä taka-alalle, koska 1. tarvitsen pyörää työmaalla, joten se on harvoin kotona, ja 2. kehitin satulasta putoamisen kammon. Tai siis, ylipäätään pyörällä kaatuminen on tietysti ahdistava ajatus, mutta eniten kuumottaa korkealta putoaminen mahdollisissa onnettomuustilanteissa. Kickbikenkin kanssa saa tietysti aikaiseksi vaikka minkälaista äksidenttiä jos huonosti käy, mutta ainakaan sen kanssa ei voi tippua mistään, matka tonttiin on armollisen lyhyt.
Pysähtyminenkin on helpompaa, kun ei tarvitse hypätä alas joka kerta.
Vaikka pyöräily oli hiipunut kuvioista jo tovi sitten, Worna The Luonnonlahjakkuus muisti heti mikä on homman idea kun pääsi kikkarin eteen. Meillä on ollut hauskaa - ja vauhdin hurmaa riittää.
Omaa "ajoasentoa" saa vieläkin vähän hioa, ja myös muistaa olla puristamatta ohjaustankoa, koska siitä kipeytyy kaikki käsistä olkapäihin.
Käytän tietysti kiltisti kypärää (vaikka huomaankin itsessäni edelleen sen lapsellisen "yääh näytän ihan idiootilta tää potta päässä"-puolen), heijastimia on meillä molemmilla, ja pyörässä on etu- ja takavalot. Nyt vielä odotan että saan hakea postista uuden otsalampun, koska varhaiset aamulenkit on tähän aikaan säkkipimeitä.
Tällä mennään niin kauan kuin maa on sula, talveksi pitänee alkaa miettiä Kicksparkkia? Mulla on toki vieläkin tuo vanha tuttu pyöräkelkka, mutta se on Wornan vauhdille aivan liian jäykkä kääntymään jne., joten se on päässyt ansaitulle eläkkeelle koriste-esineeksi.
.jpg)
Sitten Wornan terveysjutut. W on nyt käynyt läpi ne terveystutkimukset mitkä kasvattajalle lupasin teettää:
- Silmät terveet
- Kyynärät 0/0
- Selkä LTV0 VA0 SP0
Tähän asti siis kaikki oikein hyvin, mutta sitten.. Lonkat: C/D.
Olin ihan puulla päähän lyöty, kun nuo lonkkatulokset näin. En olisi osannut tuollaista odottaa. Worna liikkuu niin hyvin ja puhtaasti, ei oireile mitenkään.
Toki omalle koiralle voi "sokeutua", ettei välttämättä huomaa kaikkea, mutta mä sanoisin että kaikessa vainoharhaisuudessani todellakin havaitsen kyllä jos jotain outoa on meneillään. Sen lisäksi mulla on lähipiirissä koiraihmisiä, jotka eivät pelkää avata suutaan jos näkevät että tutulla koiralla saattaa olla jotain vialla.
No, sillä voi lohduttautua, että huonommatkin voisivat olla. Worna on nelivuotiaaksi elänyt hyvinkin aktiivista, turbovauhtista elämäänsä näillä lonkilla, eikä ne ole sen menoa haitanneet. Tuskin haittaavat jatkossakaan, ennen kuin vanhuus alkaa hiipiä päälle. Wornalla on myös vahvat lihakset lonkkia tukemassa, ei tarvitse kuin tukea ja ylläpitää niitä.
Mulla ei ollut Wornalle jalostussuunnitelmia. Tai jos oli, niin korkeintaan jotain sellaisia häilyviä, yksittäisiä ajatuksia tyyliin "jos terveystulokset on hyvät ja jos saan sille käyttö&näyttötuloksia...", mutta nuo lonkkatulokset nyt viimeistään sinetöi sen, että isää siitä ei tule. Nyt sen voisi siis leikkauttaa.
Vetoharrastus jatkuu - koiran ehdoilla. Ei niin usein pyöräilyä, eikä myöskään niin pitkiä matkoja kuin mitä parempilonkkaisen kanssa tekisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti