Close Encounters of the Scaly Kind

Tämän lenkin loppupuolella meinasin saada slaagin, kun Worna yhtäkkiä syöksähti tutkimaan jotain pellolle johtavan pikkutien reunassa: siellä nimittäin möllötti pieni kyy.

Kaikki tapahtui supernopeasti, ja kiskaisin äkkiä W:n pois uuden kaverinsa äärestä. Aluksi en ollut yhtään varma että puriko kyy vai ei. Kun sitten mietin mitä siinä n. puolessa sekunnissa ehdin näkemään, niin kärmes toki säikähti, mutta puremisen sijaan se näytti lähinnä säpsähtäneen, veti päätään taaksepäin ihmeissään. Toki myös porukalla tutkittiin, että näkyykö mitään puraisujälkeä, turvotusta tms.

W siis puski nokka edellä kyyn luo, en ihmettelisi vaikka olisi jopa koskettanut sitä nenänpäällään. Kävi siis todella hyvä tuuri, että tästä kohtaamisesta selvittiin säikähdyksellä. Käsittääkseni tuollaisilla vauvakäärmeillä myrkky on myös tujumpaa kuin aikuisilla.. Kaiken muun lisäksi tämä tapahtui juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina, joten silloin olisi ollut erityisen mieltä ylentävää lähteä etsimään lääkäriä joka ottaa nopeasti vastaan.

Onneksi muut koirat olivat tapahtumahetkellä kauempana eivätkä tainneet nähdä koko tilannetta, siitä nyt vasta sirkus olisi tullut jos ne kaikki olisivat tulleet käärmettä ihmettelemään.

En tiedä oliko se kyy päiväunilta unenpöpperöinen eikä siksi purrut, vaiko vielä niin juniori ettei oikein osaa kyyhommia, tai sitten se oli vaan tosi leppoisa yksilö. Tapahtuneen jälkeen se ei edes lähtenyt karkuun, joten sain siitä pari kuvaa. Laitan alle pari random kuvaa ja sitten tulee se käärmyli, ihan vaan jotta tänne mahdollisesti eksyneet käärmekammoiset voivat tässä kohtaa lopettaa selaamisen: