- Heti kuun vaihtuessa sää muuttui rajusti, helteistä mentiin kuin mentiinkin jääkylmiin sadepäiviin. Vettä tuli vaihtelevalla paineella melkein päivittäin. Jotkut aamut olivat niin viileitä, että koin tarvetta puettaa Pihlaa. Onneksi mulla on vieläkin kaikki Pepin vaatteet tallella, sieltä löytyi juuri sopiva huppari lämmikkeeksi
- Juhannus oli kaikin puolin oikein jees, lämpötilatkin muuttuivat siedettäviksi: ei sadetta, ei kylmyyttä, ei hellettä
- Kesäkuun viimeinen viikko olikin sitten taas näännyttävän helteinen
- Kesän eka ja toistaiseksi ainoa punkki löytyi Wornan korvan takaa. Ei yllätä että juuri siltä tehtiin tämä ällö löytö, tuo eläin on sellainenkin puska/heinikkosukeltaja
- Worna kohtasi kyyn ekaa kertaa elämässään, tästä löytyy tarkempi selostus edellisestä postauksesta
- Paju-raukalle oli ilmaantunut vehkeen viereen massuun inha haava hoidettavaksi, varmaan taas "nuoleskelin kutisevan hyttysenpiston haavaksi asti" -sarjaa
- Aloitin koirien kesäisen pesu-urakan. Vuodesta toiseen ainoa asia mikä tässä mun kämpässä ärsyttää, on tuo pikkuruinen vessa/suihkutila 😣
- W ja Pihu puolestaan aloittivat keskikesän karvanvaihdon. Pihlan kohdallahan tämän pohjavillan tiputuksen huomaa ainoastaan sen hännästä, johon jätin sille karvat 😂
- Wornan 10m Flexi tuli tiensä päähän. Oireiltuaan tovin se päästi eräällä lenkillä oikein kunnon rouhean rusahduksen, kun sen kelaamismekanismi rikkoutui lopullisesti. Kolme vuotta se meitä palveli. Se ei äkkiseltään kuulosta paljolta, mutta täytyy muistaa, että se oli tosi aktiivisessa ja kovassa käytössä. Jonkun aivopierun kaasuissa ostin tilalle L-kokoisen 8m Flexin, sillä on pärjättävä. Onpa mulla kai juoksutusliinojakin vielä tallella, jos on pakko saada just se kymmenen metriä

Close Encounters of the Scaly Kind

Tämän lenkin loppupuolella meinasin saada slaagin, kun Worna yhtäkkiä syöksähti tutkimaan jotain pellolle johtavan pikkutien reunassa: siellä nimittäin möllötti pieni kyy.

Kaikki tapahtui supernopeasti, ja kiskaisin äkkiä W:n pois uuden kaverinsa äärestä. Aluksi en ollut yhtään varma että puriko kyy vai ei. Kun sitten mietin mitä siinä n. puolessa sekunnissa ehdin näkemään, niin kärmes toki säikähti, mutta puremisen sijaan se näytti lähinnä säpsähtäneen, veti päätään taaksepäin ihmeissään. Toki myös porukalla tutkittiin, että näkyykö mitään puraisujälkeä, turvotusta tms.

W siis puski nokka edellä kyyn luo, en ihmettelisi vaikka olisi jopa koskettanut sitä nenänpäällään. Kävi siis todella hyvä tuuri, että tästä kohtaamisesta selvittiin säikähdyksellä. Käsittääkseni tuollaisilla vauvakäärmeillä myrkky on myös tujumpaa kuin aikuisilla.. Kaiken muun lisäksi tämä tapahtui juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina, joten silloin olisi ollut erityisen mieltä ylentävää lähteä etsimään lääkäriä joka ottaa nopeasti vastaan.

Onneksi muut koirat olivat tapahtumahetkellä kauempana eivätkä tainneet nähdä koko tilannetta, siitä nyt vasta sirkus olisi tullut jos ne kaikki olisivat tulleet käärmettä ihmettelemään.

En tiedä oliko se kyy päiväunilta unenpöpperöinen eikä siksi purrut, vaiko vielä niin juniori ettei oikein osaa kyyhommia, tai sitten se oli vaan tosi leppoisa yksilö. Tapahtuneen jälkeen se ei edes lähtenyt karkuun, joten sain siitä pari kuvaa. Laitan alle pari random kuvaa ja sitten tulee se käärmyli, ihan vaan jotta tänne mahdollisesti eksyneet käärmekammoiset voivat tässä kohtaa lopettaa selaamisen:

Ilta-aurinkoa ja seppeleitä

Oh lawd he swimmin'

Tämän postauksen kuvat on siis toukokuun puolelta, ja Pihkelillä oli tuolloin vielä karvat tallella (ihanko tosi? 😅). Näistä näkyykin hyvin miten muhkea tuo sen turkki oli.