Vuosi sitten jouduin sanomaan hyvästit maailman ihanimmalle koiralle. 💔
Pepin poismenossa oli erityisen surullista se, että oltiin juuri yksi iso terveysongelma ”kesytetty” ja luulin että yhteistä aikaa on vielä jäljellä. Pian kuitenkin oltiin tilanteessa, johon ei ollut muuta ratkaisua kuin päästää mummeli pois, ettei se joudu kärsimään.
Jos ajatellaan suremisprosessia vertauskuvallisesti haavana, niin tämä haava on edelleen auki - muttei sentään tulehtunut enää.
Tän grafiikan tekeminen oli jotenkin terapeuttista, vaikken vieläkään pysty katsomaan Pepin kuvia kauaa kerrallaan, ja siksi tuo tekele on vähän, noh, ei niin loppuun asti hiottu.❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti