Jälleen pitää ihan ihmetellä miten aika rientää! Mun pieni pentupallero on venähtänyt yksivuotiaaksi teiniroikaleeksi.
Halusin aktiivisen, kaikkeen reippaasti osallistuvan hyvähermoisen huskynaperon - ja sellaisen sainkin. Wornan luonteesta kertoo paljon se, että se on onnistunut hurmaamaan jopa huskyihin hyvin ennakkoluuloisesti suhtautuvan ihmisen.
Se on iloinen, rohkea ja sosiaalinen häslä, jonka kanssa ei koskaan tule tylsää. Rakastaa ihmisiä, lajitovereita, muita eläimiä..
Aivan uskomaton ikiliikkuja ja vauhtihirmu. Valehtelisin jos sanoisin ettei tuo koheltava apina koskaan käy hermoille, mutta on siitä jo tullut mulle ihan todella rakas ja tärkeä.
Worna kohtaa maailman haasteineen aina TÄYSILLÄ ja omalla omaperäisellä asenteellaan. Välillä niinsanotusti lyödään päitä yhteen tuon pässiteinin kanssa, mutta sehän kuuluu asiaan.
Tuo sen loputtoman energian hallitseminen ja ohjaaminen johonkin järkevään puuhaan on yksi niistä asioista, joita edelleen harjoitellaan. Mun pieni hiomaton timantti. ❤
Uskon, että poika järkevöityy kun ikää tulee ja se pääsee kunnolla vetohommien ytimeen - siihenhän nuo huskyn energiat on tarkoitettu käytettäväksi.
Omistajuutta tulee täyteen vuosi vasta syyskuussa, mutta eiköhän siitäkin jo voi jotain sanoa.
Ensimmäinen vuosi huskyn kanssa.. no, se on ollut hyvin pitkälti sellaista kuin sen oletinkin olevan. Tietysti joitain yllätyksiä on matkalle mahtunut (enimmäkseen iloisia yllätyksiä, kuten se, kuinka nätisti se on kotona ilman mua), mutta aika hyvin osasin varautua siihen, minkälaista arki tällaisen koiran kanssa on.
Vauhtia piisaa ja on meille pari vaarallista tilannettakin osunut. Yllättävän vähän vaaraa kuitenkin! Ja yllättävän vähän tuhoja - eniten harmittaa sohva, joka on penskan hammastelun kohteeksi joutunut. Onko koskaan tullut ajateltua, että "mihin tuli ryhdyttyä"? Toki! Mutta kertaakaan ei ole tullut sellaista oloa, etten pärjäisi tuon kanssa.
Worna on ollut hauska retkeilykaveri, ja siitä tulee vielä parempi, kun saan sen taukokäytöksen kuntoon.
Valjaissa työskentely, tai se minkä verran sitä ollaan ehditty tähän mennessä kokeilemaan, vaikuttaa lupaavalta. Innolla odotan syksyä, jolloin voidaan jatkaa treenejä. Sulan maan hommiksi suunnittelin bikejoring-hommia, pyöräkelkka voisi sitten olla talven kulkupeli.
Edelleenkin on tarkoitus pyörähtää näyttelyissä ainakin kerran kokeilemassa, että minkälainen tuomio sieltä tulee. Kehäkäytöksessäkin riittää paranneltavaa..
Nyt synttäripäivänä on luvassa muuten normaalia päiväohjelmaa, mutta käydään lisäksi kaveriporukan kanssa yhteislenkillä, kun helle hetkeksi hellitti.
Lahjaksi poika saa koiransuklaata, uimalelun (leluostolakkoon tuli tämän myötä reikä) ja kymmenen metrin jättiflexin! 😅
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti