Niin se Pihlakin alkaa mummoutua ja liittyy seniorikerhoon.. Ihan uskomatonta.
Ehkä hieman synttäripostaukseen sopimattoman alakuloista tekstiä tulee nyt: Pepin kuoltua tuntui siltä, että Pihla ikääntyi kertaheitolla kymmenisen vuotta. Onhan se enimmäkseen oma itsensä, leikkii Wornan kanssa jne., mutta silti.. Sitä on vaikea selittää, mutta kyllä tuosta koirasta näkee, että parhaan kaverin poistuminen muutti sitä. Ja miksei muuttaisi, Pihla kasvoi Pepin vierellä ja olivat kuin paita ja peppu.
Tilannetta ei tee helpommaksi se, että Pihla on varsinainen "tunteiden pesusieni" (kuten Peppikin oli) - tämä tarkoittaa sitä, että se imee musta kaikenlaiset tunteet itselleenkin. Ja koska mulle tämä suremisprosessi on ollut tosi vaikea ja raskas, niin Pihlakin osallistuu siihen edelleen.
Esimerkiksi Pihlan lenkkeilyvauhti on ihan erilainen nyt, ennen meni iloisesti edellä, nyt kulkee lähes poikkeuksetta mun takana hitaammin.. Toki kaikkia muutoksia ei suremisen piikkiin voi laittaa, ja ainakin senioritarkastus on edessä Pihulla. Katsotaan, löytääkö lääkäri siitä jotain fyysistä ongelmaa. Toivottavasti ei.
Ulkoisesti se on aika räjähtäneen näköinen nyt 😅 Pesin sen tosiaan viime kuussa, ja se menee siitä aina ihan super pörrölleen. Myös pohjavillan poisto tekee siitä aina omituisen harmaan.
Ainakin sen massukarvat ovat oikein nätisti, trimmasin ne ihan itse! Pihullahan kasvaa tuolla alavatsassa yleensä TOSI pitkää ja paksua karvaa. Ne on tarpeelliset talvella, mutta ihan turhat keväällä ja kesällä. Oon aina halunnut kokeilla lyhentää ne kesäksi - ja nytpä sen tein. Ihan saksilla vaan. En nippaissut koiraa kertaakaan, jee! Nyt saa maha happea.
Käytiin tänään siskon luona vappuherkuttelemassa kuten aina, ja siellähän Pihu tykkää vierailla. Illalla synttärisankari saa possunluita nakerrettavaksi, ja varmaan voisi jonkun ihan vaan kahdestaan-lenkin vielä vetäistä.
Mun ihana tyttönen. ❤️️ Eiköhän se tuosta vielä piristy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti