Meidän toinen reissu Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoon, sattumalta lähes samana päivänä kuin viime vuonna. Wornalle tämä oli ihan eka kansallispuistovisiitti ylipäätään!
Tästä matkasta ei kommelluksia puuttunut. Ensin navi ajatutti ties missä ihan ihmeellisiä reittejä pitkin, ja kun lopulta päästiin perille, huomasin että olin varustellut sekä itseni että koirat ihan päin helvettiä.
Laitoin Pihlalle retkivaljaiksi sen freemotionit. Wornalle hurtat, kun ei sillä vielä muita ole. Otin mukaan kahden koiran joustohihnan jotka sitten liitin vetovyöhöni. Kuvittelin mielessäni, että siinähän ne kipittävät vierekkäin iloisesti..
Todellisuus: Worna halusi mennä eteenpäin täyttä vauhtia kuten aina, mutta Pihla ei moiseen vauhtiin suostunut. Se pisti koko ajan kaikin voimin vastaan ja oli selvästi äärimmäisen ahdistunut. Jossain vaiheessa Worna nykäisi niin lujaa, että Pihlan valjaat suorastaan lensivät siltä pois. Pihu oli heti tosi helpottuneen oloinen.. Ei se halunnut ottaa askeltakaan penskaan kytkettynä.
Vaihdoin koirien valjaat keskenään, vaikka nuo freemotionit ovatkin W:lle himpun verran liian isot - tässä tilanteessa tuntui, että oli suorastaan pakko laittaa ne mieluummin sille.
Laitoin sen kahden koiran hihnan molemmat lukot Wornaan kiinni. Koska en ajatellut että mitään tällaista kävisi, en ottanut varahihnaa mukaan. Siskolla oli yllään vyö, josta pystyi luopumaan, ja sidottiin se Pihlalle hihnaksi. Olihan se upea viritelmä.. 😅
Itselleni olin onnistunut laittamaan housut, jotka valuivat alas jatkuvasti, joka askeleella. Ihanaa yrittää keskittyä maisemiin jne., kun samalla pitää repiä housuja ylös. 🤦
Kun tuo koirien hihnakaaos oli ohi, retki sujui heti paremmin. Kuten kuvista näkyy, oli aurinkoista ja nättiä. Ei liian kuuma kuitenkaan, välillä kävi pieni tuulenvire. Tuolla saa nauttia oikeasta luonnonrauhasta, mutta nyt oli erityisen hiljaista, kun alueen vesilinnut eivät huudelleet samalla lailla kuin viime vuonna.
Kun oli tarkoitus lähteä kotiin, tajuttiin että hei, me aloitettiin nyt retki eri parkkipaikalta kuin viimeksi. Mistä hitosta me tultiin? Missä auto on?! Oltiin vaan marssittu laput silmillä aluksi, ja nyt oltiin lähdössä autopilotilla sinne toiselle, "tutummalle" parkkipaikalle. Vähän jo jännitti, mutta ei tuolla kauheasti eksymismahdollisuuksia ole, jos pysyy kiltisti reitillä.. Ja löytyihän se auto sitten aika nopeastikin. Tulipa vähän extralenkkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti