Eräs puolivuotias

Worna tosiaan täytti 6kk jo melkein pari viikkoa sitten, mutten halunnut kasata tätä postausta ennen kuin saan otettua siitä "6kk posekuvat" jotka kelpuutan julkaisuun asti - tänään sitten sain ne vihdoin napattua. On se komea!

Meinaa tuo näyttelyseisominen nyt mennä pelleilyksi jos en itse ole handlaamassa.. Treeniä, treeniä lisää.
 

W kävi pitkästä aikaa vaa'alla muutama päivä sitten, ja painoa oli 20,4kg! Ihan järkeenkäypää, että painoa alkaa olla tuon verran, mutta silti se tuntui jotenkin paljolta. Miten tuo mun pikkuinen apina voi jo painaa parikymmentä kiloa?!

Se ei ole ollenkaan luiseva, muttei myöskään pulska. Se on hyvä, ei tarvitse heti murehtia että se nälkiintyy, sen ruokahalu kun on taas kadonnut kuin pieru saharaan. Tai no, ei ihan kokonaan: kyllä se ruokaansa vähän närppii, ja herkut, no, kyllähän ne tietysti kelpaa..
Ehkä jotain lähestyvän teini-iän sekoilua tai jotain. Saas nähdä, maistuuko uusi nappula paremmin, sitten kun joskus saan päätettyä mitä sille jatkossa ostan.

Ruokaa ei kuitenkaan onneksi tarvitse heittää roskiin: kun oon tarjonnut annoksen nenän eteen tarpeeksi monta kertaa, sullon sen Kongeihin ja heitän ne pakkaseen. Siinä muodossa se tulee syötyä ennemmin tai myöhemmin. 

Ja juu, oon kokeillut syöttää ruoan muutenkin ”aktivoinnin kautta” tylsän kipon sijaan, mutta ei se silleenkään maistu juuri sen paremmin, Kongien viehätyskään ei aina kestä kauaa, ja sitten Pihu hoitaa tyhjennyksen loppuun. 

Kaikenlaiset vietit ovat heränneet, ja penska on tosiaan viettänyt aikaa liinassa sellaisilla alueilla, joissa saaliseläinten hajujäljet meinaa viedä sen mennessään. Seurailen, mihin suuntaan tämä saaliskiihkoilu kehittyy, ja kokeilen saisiko viettiä "muovattua" hallittavaan muotoon.. Liina on joka tapauksessa helppo apukeino hallittuun, mutta samalla vapaaseen liikuntaan.

Nylkytyshommat sitä ei onneksi tunnu kiinnostavan paljoakaan. Leikin tiimellyksessä se saattaa pariin otteeseen pyrkiä kaverin selkään (yleensä etupuolelta...), mutta siihen se sitten jää. Pajuhan oli saman ikäisenä ihan hulluna nylkytykseen, se ei olisi muuta tehnytkään kuin kiivennyt Waltterin selkää pökkimään..

Worna on edelleen tosi aktiivinen, rohkea, sosiaalinen, pentumaisen leikkisä ja sopivan alistuva, ei haasta riitaa, ei ole alkanut "machoilemaan".

Lähellä sijaitseva luistelukaukalo on aktivoitunut, ja kävellään usein sen ohi, jotta Worna pääsee kuuntelemaan sen äänimaailmaa - lähinnä lätkää pelaavien tyyppien kiekonpaukuttelua. Ei pelota. Kaupungilla kun käytiin kävelyllä, oli penska sielläkin oma reipas itsensä - ei mitään pelottavaa sielläkään. 

Oikeastaan ainoat tilanteet joissa oon huomannut sen jännittävän, on ne, joissa joudutaan ohittamaan auraustraktori kapealla kävelytiellä. Noita tilanteita on tässä viime viikkoina sattunut kohdalle muutama. Kyllä se niiden ohi uskaltaa mennä, mutta selkeästi ne on vähän turhan jänniä isoja koneita.

Viimeksi kun kuulumisia kirjoitin, ennustin että tuhostaminen alkaa vielä kiinnostaa uudestaan jossain vaiheessa. Ja juu, oikeassa olin: nyt on poika taas nakerrellut kaikenlaista. Se on jostain syystä erityisen mieltynyt johtojen jyrsimiseen, mutta onneksi mikään sen tuhoama laite ei ole ollut seinässä kiinni tapahtuma-aikaan, eikä se ole niellyt johdonpaloja. Hohhoijaa. Johtojen piilottelu on yksi taiteenlaji.

Ohitustilanteet sujuu välillä jo paremmin. Jos ohitettava koira tai lapsi menee ohi hiljaa ja eleettömästi, Wornakin menee melko nätisti ohi namituksen kanssa tai ilman. Jokainen rauhallinen ohitus tuntuu niiiin hyvältä. 

Jos sen sijaan tulee vastaan innokas lapsi taikka remmiräyhäävä koira, niin W:n kierrokset nousee hyvin nopeasti nollasta tuhanteen ja sirkus on aika lailla taattu. Ja edelleen, se on ihan selkeästi vain sitä "LEIKKIMÄÄN!!"-intoa mikä sen laittaa pomppimaan.

Autosta poistumisessa on tapahtunut myös pientä edistystä, kyllä se vielä tykkää rysäyttää itsensä ulos, mutta on myös hetkiä, jolloin se tajuaa odottaa..

Kynsien leikkaaminen sujuu edelleen hyvin. Silmien hoitamista kokeiltiin ekaa kertaa, kun toinen silmä rähmi oudosti eräänä päivänä. Yksi kunnon putsauskerta riitti hoitoon, ja ihmeen hyvin se antoi "sörkkiä" silmäänsä.

Worna on totutellut vetovaljaisiin normi lenkeillä. Pian ajattelin laittaa sen vetämään pulkkaa, kyytiin vain jotain pientä tasapainottamaan pulkan kulkua. Tarkoitus ei ole siis laittaa sitä vetämään mitään painavaa eikä pitkää matkaakaan, vaan haluan sen tottuvan siihen, että takana tulee vedettävä esine.