Kakarakuulumisia

Jospa sitä taas kirjoittelisi pentujuttuja ylös, etteivät jää vaan mun lahon pään varaan.
Kuvituksen teemana Wornan eka reissu tonne mun yhteen lempparimetsään.

Pennulla on nyt ikää 16 viikkoa eli 4kk. Rokotukset on kunnossa sinne melkein 1v asti kun sen seuraavan aika on, tehosterokote kun tuikattiin heti tuossa alkuviikosta. Lääkärin vaaka näytti tällä kertaa 10,9 kg. Pari hammasta on jo vaihtunut, pian niitä alkaa tipahtelemaan oikein urakalla. 

Komea on, välillä näyttää jo miniaikuiselta, mutta onhan se kuitenkin tuollainen pennunpyöreä vauveli vielä enimmäkseen. Turkin väri tummuu, vaalenee, tummuu..

Vaistot, vietit ynnä muut alkaa heräilemään. Hajut kiinnostaa todella paljon, jälkeä ja noseworksäätöä luvassa hälle siis, varmasti tykkää.

Täysin sisäsiistiksi tuota ei voi vielä sanoa, muttei se titteli enää kaukana ole. On jo päiviä, jolloin ei tule sisälle yhtäkään vahinkoa, mutta useimmiten joudun vielä yhden kasan taikka lätäkön siivoamaan per päivä.

Nukkuu yönsä hyvin, ei enää heräile häsläämään. Joskus nukkuu ihan aamuun asti, joskus se pitää viedä kerran aamuyöllä ulos, ja siitä se sitten menee kiltisti jatkamaan uniaan. Muutenkin se on kotona nyt rauhallisempi, ei ihan jatkuvasti etsi tekemistä, vaan osaa aiempaa paremmin olla vaan ja ottaa vaikka päiväunet. Se antaa myös mun nukkua päikkärit rauhassa!

Silti kärsivällisyyttä tuon kanssa pitää harjoitella, välillä paikallaan oleminen (varsinkin hihnan päässä/muuten pideltynä) menee heti tunteisiin, alkaa kitinä ja venkoilu. Joka paikkaan on kiire!

Hihnassa kävelee enimmäkseen kivasti, ei enää jumita jokaisen ohikulkijan kohdalla. Joskus saman lenkin aikana nähdään sekä lähes täydellistä hihnakäytöstä, että aivan käsittämätöntä demoniriiviöriehumista.
Lapset ja toiset koirat on parasta ikinä, niiden ohittaminen ilman sekoilua ja/tai jumittumista on työn alla.

Startti, stoppi, suuntakäskyjä tuntuu tajuavan ainakin välillä, tottelee kun lystää..

Autossa matkustaa nätisti, kitisee vain hieman jos matka kestää sen mielestä liian kauan. Ei pode matkapahoinvointia. Autosta ulos tulemista työstetään, sillä on paha tapa rynnätä ulos heti, kun luukku/ovi aukeaa.

Käsittelyhommista:
- Kynsienleikkuu on edelleen sellaista, että saan napsaista silloin tällöin kynnen tai pari. Se riittää ja on juhlan aihe. Takajalkojen kynnet on hankalammat leikata kuin etujalkojen. Viilaamiseen oon sitä myös tutustuttanut. Aion vaihtaa kynsienleikkuunamit johonkin aivan superherkkuun
- Muutenkin sen pitää oppia sietämään takajalkojen koskettelua enemmän, näyttelyseisontaa kun harjoitellaan, niin sen takakoivet usein sojottaa miten sattuu, eikä se tykkää että niitä asetellaan
- Korvien putsaus sujuu
- Hampaita antaa katsoa semihyvin
- Pesin penskan kerran kokeilumielessä, ei ollut siitä kovin mielissään - luultavasti siinäkin eniten sitä vtutti vain se paikallaan pitäminen
- Miehiä hivenen ujostelee, niiden kanssa pitää olla enemmän tekemisissä, ettei tule näyttelytuomareiden kanssa probleemaa
- Harjaamista en oo tainnut edes kokeilla vielä!

Ruoka maistuu, monipuolisesti on mutustanut kaikenlaista nappulansa kyljessä. Ei ole mikään maailman ahnein, mutta namit toimii silti palkkana.

Tihutöitä poika on tehnyt jonkin verran. On maistanut hiusharjaa, kännykän latausjohtoa, silmälasikoteloa, huonekasville on annettu kyytiä, autokaan ei ole hampailta välttynyt.. Ja yhteen koiranpetiin on ilmestynyt valtava reikä.  Mitään korvaamattoman arvokasta ei ole paloiksi pistänyt, ja tuhoilta tietty aika hyvin välttyy, kun muistaa nostaa ylennöksille tavarat turvaan tai rajaa ne kompostikehikoilla saavuttamattomiin.

On kyllä Pihlalle niin täydellinen leikkikaveri. Muutenkin tulee hyvin juttuun muiden koirien kanssa - jättikokoiset tosin on sen mielestä vielä vähän turhan, no, isoja.