Reposaari 2020: osa 3

Tokan päivän aamuna käytiin koirarannalla uudestaan. Aika sama meininki koirilla oli kuin edellisenä iltana - eli ei oikein minkäänlaista meininkiä. Ei se vaan aina lähde.
Mutta onhan tuolla nättiä, ja on kiva antaa koirien mennä viipottaa noissa maisemissa.


Aamupäivällä käväistiin vilkaisemassa Selkämeren kansallispuistoa, se kun oli aika lähellä Reposaarta.
Ja todellakin vain vilkaistiin - jonkin reitin alkupää tuli koluttua läpi, sitten käännyttiin takaisin. Mentiin Pepin ehdoilla, ja ikävä kyllä lämpö alkoi nousta heti kun tuonne mentiin. Toisaalta pois lähteminen ei niin hirveästi harmittanut, koska:
- Kaikkien kengät kastuivat, sillä reitin alkupää oli ihan totaalista vetistä mutamössöä (ks. toka kuva). En ymmärrä miksei tuossa kohtaa ole pitkospuita tai edes jotain millä tuosta pääsisi yli kuivin jaloin- Tuolla oli aivan helkkaristi hyttysiä ja muita verenimijöitä, ja ne oli kaikki mun kimpussa. Mun jalat oli ihan sellaisia golfpallopaukamia täynnä, ai että. Olihan meillä myrkkyä, mutta se oli autossa tai ehkä jopa mökillä se purkki
Ei jäänyt kovin hyvä kuva tästä puistosta, mutta ei pidä sitä täysin tuomita tämän perusteella. Ehkä joskus paremmalla ajalla käydään sitä tutkimassa lisää.