Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto

Tämä puisto taisi joskus löytyä siten, että se mainittiin jossain retkeilyryhmässä, ja Googlettamalla selvisi että se ei ole kovin kaukana täältä meidän kotikonnuilta!
Tällä viikolla pakattiin autoon eräjormat Pihla & Käpy sekä eväät, ja lähdettiin päiväreissulle sinne.

Koronatilanne mielessä pitäen ei pysähdytty missään matkan varrella, ei mennessä eikä tullessa. Ei yhden yhtä kauppavisiittiä, ei huoltsikkapysähdyksiä.

Parkkipaikalle johtava metsätie oli ihan painajaismaisessa kunnossa. Valtavia lätäkköjä, syviä monttuja ja loputtomasti mutavelliä. Sai ihan tosissaan jännittää, että jämähtääkö autoparka siihen mutamössöön jumiin. Ei onneksi jouduttu työntöhommiin kertaakaan.

Itse puisto oli kyllä aivan upea suomaisemineen ja metsineen! Koluttiin sieltä läpi ne reitit, jotka oltiin etukäteen valikoitu ja jotka oli selkeästi kartalla ilmaistu, ilmeisesti siellä olisi vielä jotain muita suuntia tutkittavana, mutta meille riitti nuo tälläerää. Meidän suuntavaistoilla ei lähdetä "sooloilemaan" yhtään mihinkään. 😅

Sattui myös olemaan tähän asti tämän kevään lämpimin päivä tuo reissun ajankohta, 21.04. Ihanan tyyntäkin oli.
Muita vierailijoita oli vähän, pari yksittäistä lintubongaria ja yksi vähän isompi kaveriporukka.

Värikkään suokasvillisuuden lisäksi tämä puisto on vedestä tykkäävien lintujen paratiisi. Nähtiin vilaukselta vain pari lintua (ehkä silkkiuikkuja), mutta korviin kantautui jatkuvasti sellainen linnunlaulujen sekamelska, että kävi selväksi siellä asuvan todella paljon erilaisia tirppoja.

Kärmeksiäkin siellä ilmeisesti on.. Me ei nähty yhtäkään, mutta kun syötiin eväitä, kuului läheltä kauhunkiljahduksia ja kävi ilmi että tuo aiemmin mainittu kaveriporukka oli bongannut pienen kyyn kerällä lähellä pitkospuita. Mekin oltiin vähän aikaa sitten siitä kohdasta kuljettu.. Eipä tullut mieleenkään että tuolla pitäisi käärmeitä varoa. No, onneksi se ei puraissut ketään.

Sitä parkkipaikalle johtavaa tietä lukuun ottamatta kaikki reitit olivat tosi hyvässä kunnossa. Pitkospuutkin olivat joko melko uudet, tai sitten ovat olleet vaan vähäisellä käytöllä. Samoin tuo lintutorni oli tosi hieno ja hyväkuntoinen rakennelma. Pihla uskalsi kiivetä sen ekalle tasolle, mutta sitten sen (kieltämättä tosi jyrkät) portaat oli sille liikaa ja se halusi takaisin alas. Jätin sitten Pihun siskolle ja käväisin itse ylhäällä kuvaamassa maisemia.

Roskia en nähnyt missään, infotauluja oli paljon ja ne olivat hienoja.. Tykkäsin tästä puistosta siis kovasti ja suosittelen siellä piipahtamista.

Kotimatkalla käväistiin vielä jossain ihan muualla seikkailemassa, jotta koirat pääsivät irrottelemaan: