Tammikuun tiivistelmä (2020)

31.1.2020


- Tämä kuukausi tuntui kestävän ikuisuuden
- Plussakeleillä höystettyä kuravellissä rämpimistä lähes koko tammikuu, ihan painajaismaista
- Lumettomuus vaivasi suurinta osaa tästä kuusta
- LIUKASTA OLI MYÖS. Voi helevetti kuinka liukasta olikin
- Jos jotain positiivista etsii, niin tulihan sitä lunta lopulta
- Ja aurinkoisia päiviä oli ilahduttavan paljon
- Käytiin Paukanevaa moikkaamassa
- Kun lunta tuli, kaivoin meidän wanhan kunnon Eslan esiin (sehän on pyöräkelkka eli ei varsinaisesti tarvitse lunta kulkeakseen, mutta jotenkin kivempi sillä on silti mennä kun on lunta alla), ja ollaan Pihun kanssa käyty vetolenkeillä iltaisin. Musta tuntuu että kesällä harrastettu canicrosshäsläys muutti Pihlan mielipiteen yksilövedosta, koska nyt se tuntuu maistuvan paremmin kuin ennen
- Esla pitäisi kyllä päästää eläkkeelle ja korvata se jollain hitusen sujuvammin ohjattavalla vekottimella
- Pajulla on vihdoin kunnon huomioliivit! Poika kävi ihan kaupassa asti niitä sovittamassa. Jännitti kauppareissua aluksi, mutta lopulta rentoutui. Olin myös ylpeä kun se ei alkanut huutamaan vaikka kaupassa oli samaan aikaan hurjankauhean pelottava taaperoikäinen lapsi
- Pipa täytti 9v
- Ja lainamopsi Waltteri täytti 4v (sen synttärit on btw samana päivänä kuin Pipalla)
- Aloitin instassa "haasteen" jonka ideana on jakaa vähintään yksi kännykkäkuva storyyn joka ikinen päivä
- Blogin nimi vaihtui! Nimi tulee ihan vaan siitä, että meidän huushollissa on aina matot ihan miten sattuu, eivät todellakaan pysy suorassa esim. ikinä. Instatili kulkee samalla nimellä
- Pipalla oli ranteessa ihan ihmeellinen haavauma, ei mitään hajua miten ja mistä se oli sen saanut. Näytti ihan siltä kuin neliskulmainen pala ihoa olisi puuttunut?! Melkein jouduin laittamaan kaulurin katille päähän, kun ei antanut lääkerasvojen vaikuttaa rauhassa! Sinnikäs hoidettava oli, mutta tätä kirjoittaessa se on jo hyvällä mallilla
- Ostin Lululle uuden harjan ja kissoille ihan yhteiseen käyttöön kynsisakset. Nyt tulee tunnustus: en ole koskaan aiemmin leikannut Lululta kynsiä - ei ole tarvinnut! Mutta tulokkaiden kynnet alkoivat näyttää kotkankynsiltä, joten oli trimmin aika. Samalla tuli nipsittyä kärjet Lulultakin. Kaikki antoivat leikata nätisti, jopa tuo ensikertalainen - vaikka toki Popin piti huutaa koko operaation ajan, mutta tuo neiti nyt huutaa joka asiasta, on aika äänekäs tapaus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 
template base by Designer Blogs