Lulu 10v

Lulun virallinen syntymäpäivä on hämärän peitossa, mutta oon arvioinut että se on joskus syyskuun aikana... Ja tällä kertaa sitä voidaan juhlistaa vaikkapa tänään.

Lulu syntyi ei-toivottuna pentuna oletettavasti vapaana ulkoilevalle emolle. Emon omistaja ei tosiaankaan pennuista tykännyt, vaan uhkasi jopa tapattaa ne. Emon omistajan poika kuuli uhkaukset, ja päätti siirtää pennut hänen kotiinsa uusia koteja etsimään. Pennut olivat tässä vaiheessa liian nuoria emosta erotettaviksi, mutta niin kuitenkin kävi.

Pennut saivat sitten elää lapsiperheessä ilman tapetuksi tulemisen uhkaa, vaikkei niistä sielläkään kovin hyvää huolta pidetty. Lopulta kotia vailla oli vain Lulu ja sen yksi velipoika (tai sitten muita pentuja ei edes ollut, en ole ihan varma pentueen koosta). Mä olin nähnyt niistä ilmoituksen jossain, ja syntyi päätös siitä, että tyttöpentu muuttaisi luokseni. Veljeni perheineen pyysi mua tuomaan sen poikapennun heille (tämä veli ei enää ole keskuudessamme, se koki perinteisen ulkokissan kohtalon jo vuosia sitten jäädessään auton alle).

Luovutustilanne oli tosi nopea, oli selvää että pennuista haluttiin vaan eroon. Perheen lapset tosin olivat surullisia pentujen lähdöstä.

Niinpä sitten ajeltiin kotia kohti kyydissä kaksi pientä mustavalkoista nyyttiä, lyhytkarvainen poika ja tämä pitempikarvainen tyttö. Ja ne tosiaan olivat pieniä.. Ehkä kahdeksanviikkoisia..? En ole ihan varma että olinko silloin täysin tietoinen kissojen luovutusiästä (oon kasvanut maalla ja vielä tuolloin teininäkin mielessä saattoi olla vielä ne ajat jolloin kissanpentuja oli milloin missäkin eikä kukaan niiden iästä piitannut kun niitä uusiin koteihin jaeltiin, ja ihan hyvin ne näyttivät pärjäävän) vai ajattelinko vaan niin, ettei tilanteelle mahda mitään enää kun emokissa on ihan jossain muualla muutenkin.

Luluahan saikin sitten heti hoitaa. Se alkoi jo siinä kotimatkalla tuomaan oireitaan ilmi - sillä oli jotain loisia, muistaakseni keuhkomatoja. Varmaan sai ne äidinmaidossa.. Eli heti lääkitystä hommaamaan, onneksi tuli kuntoon.

Liian aikainen luovutusikä on näkynyt lähinnä siten, että Lulu imeskelee edelleen kaikenlaisia tekstiilejä (ja leipoo tassuillaan samalla) kun sitä oikein silittelee ja se rentoutuu. On niin äipän nisiä ikävä ilmeisesti.

Lulussa ei ikä näy mitenkään, vaikka eihän 10v kissalle kovin hurja ikä vielä olekaan. Se on vieläkin kuin pieni hölmö pentu.
Lulu on niin ihana persoona, ja ollut näiden vuosien aikana monessa mukana. Se on sopeutuvainen, leikkisä ja varsinkin nykyään ihan todella hellyydenkipeä. En voi tehdä oikein mitään ilman että Lulu tunkee iholle ja osallistuu parhaansa mukaan kaikkeen. Koirien kanssa se tulee hyvin toimeen (myös vierailevien koirien) eikä enää nykyään pelkää muita ihmisiäkään kovin paljoa - varsinkaan jos sen antaa rauhassa tulla piilostaan tutustumaan omaan vauhtiinsa. Muiden kissojenkin kanssa on tullut hyvin juttuun, ja edelleen haluaisin Lululle kissakaverin..

Hyvää synttäriä, rakas!


Lahjat. Jotain ökyruokaa, kissanminttuinen lelu, itsepalvelurapsutteluvekotin, uusi ruokakulho
Tässä vielä pari pentukuvaa, näistä näkyy kuinka pieni Lullero oli..