Viikonloppuna käytiin siskon ja parin koiran kanssa vierailemassa Helvetinjärven kansallispuistossa.
Aluksi oli tarkoitus karsia seurueesta pois vain vanhukset (eli Nemo, Tessa ja Peppi) reittien mahdollisen haastavuuden vuoksi, mutta lopulta päädyttin "mahdollisimman vähän koiria mukaan"-ratkaisuun, ja lopulta molemmilla oli mukana vain yksi elukka.
Itse valitsin Pihlan, sillä se tykkää eräjormailusta enemmän kuin Paju + Pihu pärjää paremmin monenlaisessa maastossa. Pihlalle seuraksi valikoitui Käpy.
Meidän reitti lähti Haukanhiekan parkkipaikalta kohti Porrasharjun telttailualuetta. Pystytettiin teltat ja jätettiin kantamukset sinne, jonka jälkeen suunnattiin kohti Helvetinkolua.
Ja tuo Helvetinkolun reissu... Se oli mielenkiintoinen. Reitti oli ihan erilainen kuin mitä etukäteen luultiin. Ei otettu edes vettä mukaan, kun ajateltiin pärjäävämme ilman - se oli virhe. Kyllähän me jo se tiedettiin, että maasto ei ole tasaista ja kaikkein helpoiten kuljettavaa, mutta ei osattu arvioida että siellä olisi ihan niin rankkoja nousuja ja laskuja. Varsinkin reitin loppupäässä alkoi tulla vastaan monia loputtomilta tuntuvia jyrkkiä portaita, jotka pidemmän päälle vetivät jalat väsymyksestä hyytelöksi. Pieni tuskan kylmä hiki nousi pintaan viimeistään siinä vaiheessa, kun vielä piti jaksaa talsia se tismalleen sama reitti takaisin telttojen luo.. Mutta jaksettiinpas!
Ja olihan se railo maisemineen todellakin näkemisen arvoisia.
Ruoka ja juoma maistuivat aika hyvin perillä.
Yhteensä sinä lauantaina tuli vaellettua kymmenen kilometrin verran, josta ekat kolmisen km raahattiin kantamuksia mukanamme.
Seuraavana päivänä lähinnä purettiin teltat ja vaellettiin takaisin autolle, sillä yöunet telttatunnelmissa jäivät taas aika vähiin ja mun semirikkinäinen polvi alkoi ilmoitella saaneensa tarpeekseen vaelluksesta.
- Sää oli täydellinen, ei tarvinnut pelätä sadetta, muttei myöskään ollut liian kuuma
- Puistossa oli paljon porukkaa liikkeellä, mutta telttailualueella ei ollut ruuhkaa. Ohitustilanteet olivat ihanan helppoja kun oli vain kaksi koiraa kuuden sijaan...
- Roskaa ei näkynyt missään, hienoa
- Oli mahtavaa että eri reitit oli merkitty väreillä maastoon. Me siskokset ollaan kuuluisia huonosta suuntavaistostamme, mutta me melkein eksyttiin vain ja ainoastaan kerran! Ei onneksi kauaa ehditty mennä väärään suuntaan
- Käpykin jaksoi mennä portaita hienosti, ei sitä paljoa tarvinnut kantaa
- Pihla käyttäytyi vähän hassusti telttailualueella - se pelkäsi ulkohuussin vieressä kököttäviä kuivikepusseja ja otti vahtikoiran roolin - varmaankin kun Peppi ei ollut paikalla vahtimassa
- Mun pitää ostaa isompi rinkka
- Ja tuohon polveen joku tukijuttu
- Yöllä oli kylmimmillään 6°. Luulin pukeutuneeni tarpeeksi lämpimästi, mutta näemmä onnistuin silti vilustumaan, kun nyt tätä kirjoittessani olen pitkästä aikaa kipeänä
- Pihla testasi uusia Non-stop Freemotion-valjaitaan tällä reissulla. Oikein hyviltä vaikuttavat - mahtavaa että niissä on säätövaraa monessa kohtaa. Canicrossia ja pyöräilyä varten ne ostin, mutta sopivat oikein hyvin myös vaellukselle
- Itse testasin ruokatermospurkkia. Kokkasin aamupäivällä purkkiin currya iltaruoaksi - oli se vielä lämmintä kun myöhään illalla sen aukaisin
- Pihla osaa aukaista teltan vetoketjut... Eipä se mihinkään karkaa ulos päästyään, mutta ehkä mielenrauhan takia pitää joku "lukko" laittaa vetoketjuihin
- Peppi ja Paju olivat äiteellä hoidossa. Siellä oli niillä mennyt kaikki aivan hyvin, mitä nyt Peppi oli lenkeillä oma remmiräyhä itsensä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti