Pipsa 2005-2018

13 vuotta tämä kissa oli osa mun elämää.. Ja nyt se on poissa, tiistai-iltana siirtyi ajasta ikuisuuteen.
Pitkä ja värikäs elämä sillä oli, se sentään lohduttaa.

Pipsa oli ehkä maailman antisosiaalisin kissa, mutta silti niin persoonallinen ja ihana. Kun itse juuri 13v muksuna tämän kauniin pennun sain, kuvittelin että siitä tulee sylissä viihtyvä, vahvasti muhun kiintyvä pikku kisumisu. Joo, ei tullut. Pipsa kulki aina ihan omia reittejään, oli vakava ja oman arvonsa tunteva eläin.. Ei juurikaan piitannut muiden eläinten taikka ihmisten seurasta.
Jos Pipsa tuli viereen makoilemaan ja antoi silitellä tai innostui leikkimään, se oli söpöintä ikinä. Siinä sitä tunsi itsensä erityiseksi, jos tämä leidi koki että nyt tämän seurassa voi vähän "hassutella", niin harvinaista se oli.
Ja kun Pipsa kehräsi, se kehräsi tunteella. ❤

Pipsa haudattiin isoveljeni tontille, Lolan viereen. Veljeni luona asuu myös Pipsan poika Mökö (joka on lähtöisin Pipsan ensimmäisestä ja ainoasta pentueesta jonka se ehti pyöräyttää kun leikkaamattomana nuorena karkasi ulos), joten siellä oli sille hyvä viimeinen leposija.

Lepää rauhassa, mun kaunis kilpparimummeli. 💔 ❤

Alla vielä muutamia kuvia vuosien varrelta, alkaen vuodesta 2006. Kuvissa näkyy mm. Pipsa toisen pentunsa vierellä (pentuja oli siis vain nämä kaksi) sekä Pipsan ja Lulun ensimmäinen yhteiskuva.