On vierähtänyt yli kuukausi siitä, kun vein Peppiä ellille näytille sen yhden tisun sisällä havaitsemani patin takia.
Sain tuolloin lääkäriltä simppelit toimintaohjeet jatkoa varten, mutta olen ylimurehtinut ne mielessäni ihan solmuun. Ahdisti ja tuli sellainen olo että jotainhan tässä pitää tehdä vaikkei patti ole oman arvioni mukaan kasvanut mihinkään suuntaan, mutta mikä olisi paras seuraava askel? Pitäisikö koira mätkäistä suoraan leikkauspöydälle, vai olisiko parempi vielä tutkia lisää ennen kuin aletaan skalpelli kourassa hutkimaan?
Ja jos leikkaukseen päädyn, niin poistatanko pelkästään patit vai pitäisikö pyytää steriloinnin sisältävä "yhdistelmäleikkaus"? Pepin juoksurytmin huomioiden vasta ensi kuussa olisi paras/turvallisin aika sterkkaukselle..
Viestittelin tutun ell-klinikan väen kanssa ja tulin siihen tulokseen, että lisätutkimuksia on tehtävä ennen leikkauspäätöstä. Varasin ajan viestittelyn kohteena olleelle klinikalle, tarkoitus oli että otetaan uusi käsikopelointikierros sekä röntgenkuvat Peevin keuhkoista jotta nähdään, onko siellä etäpesäkkeitä (mikäli niitä olisi, leikkaus olisi täysin turha: koiralla kun ei juuri ole toivoa enää siinä vaiheessa).
Round 2 käynnistyi.
Ensinnäkin me ei lääkärin kanssa meinattu löytää sitä pattia.. Tässä kuukauden aikana kun olen varovaisesti sitä tunnustellut, se tosiaan on välillä ihan tyystin hukassa ja välillä osuu käteen heti. Ihan ihme juttu.
Lopulta se löytyi, ja lääkäri totesi että hän ei ole ihan vakuuttunut että kyseessä on kasvain laisinkaan. Hän itse käytti siitä mieluummin sanaa kovettuma. Hänen arvionsa mukaan se ei edes ollut herneen kokoinen vaan pienempi - olisiko se kutistunut? Tämän patin läheltä löytyi myös toinen, vielä pienempi kovettuma.
Röntgenkuvia ei lopulta otettu ollenkaan. Lääkärin mukaan se olisi silkkaa rahan haaskausta, koska jos nämä pikku patit olisivatkin kasvaimia, niiden lähettämät etäpesäkkeet olisivat niin pikkuruisia ettei rtgkuvissa näkyisi niistä jälkeäkään. Ja koska Pepin vointi on kaikin puolin hyvä/normaali eikä sillä ole esiintynyt minkäänlaisia keuhko-ongelmiin viittaavia oireita, ei ole juuri syytä epäillä että siellä mitään olisi.
Toki jos olisin vielä ihan ehdottomasti sen halunnut kuvauttaa, niin totta kai se olisi onnistunut - mutta ei jäänyt yhtään sellainen olo että siihen kannattaisi ryhtyä ainakaan tässä vaiheessa.
Erillistä pattien poistoleikkausta hän ei myöskään suositellut tehtäväksi ainakaan vielä, juurikin siksi että ne ovat niin pieniä ja epämääräisiä: hankalia poistaa. Pitää myös miettiä että onko näiden pikku pattien poisto leikkauksen mahdollisten riskien arvoista?
Lopulta päädyttiin aika samanlaisiin tunnelmiin kuin sen ekan lääkärikatsauksen jälkeen: pattia/patteja pitää edelleen seurailla, ja mikäli kasvua (varsinkin nopeaa kasvua) tapahtuu kummankaan kohdalla, on aika ottaa järeämmät keinot käyttöön (röntgenkuvat, mahdollinen poistoleikkaus jne.). Sterilointia hänkin suositteli, pattien poiston kera tai ilman.
Peppi käyttäytyi taas nätisti ja oli oma rauhallinen itsensä. Lopuksi Peppiina yritti moiskauttaa ylläripusun lääkärin poskelle, mutta hänellä on varmaan tällaisesta niin paljon kokemusta että ehti väistämään kieltä juuri ajoissa! 😂
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti