Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului telttailu Siikarannan leirintäalueella, mutta Pihlan mahdollinen levottomuus teltassa epäilytti lopulta sen verran että päädyttiinkin vuokraamaan mökki sieltä.
Ehkä vielä joskus telttaillaankin, mutta sitä ennen tökkään teltan takapihalle ja totutellaan+opetellaan siellä yöpymistä ihan rauhassa ettei yöunet kärsi reissussa.
Vuokramökki oli parempi kuin mitä odotettiin, leirintäalue itsessään oli oikein jees ja sen ympäristö oli UPEA. Eipä täälläpäin tule nähtyä tuollaisia merimaisemia!
Ennen reissua pohdittiin että mitä Porin päässä voisi sen yleisen mökkeilyn lisäksi tehdä. Mietin ja selailin mitä siellä lähistöllä olisi nähtävää/tehtävää, ja sitten sen muistin: siellä on se suorastaan tarunhohtoinen koiraranta josta oon usein kateellisena muiden koirablogeista lukenut! Ja kaikeksi onneksi se oli vielä suht. lähellä tuota leirintäaluetta.
Lauantaina aamupäivällä käytiin rannalla ekan kerran, silloin saatiin aluksi olla yllättävänkin kauan ihan omalla porukalla siellä kunnes sitten väkeä alkoi virrata paikalle. Pari hevostakin kävi vilvoittelemassa vedessä, mun tytöt olivat niistä sitä mieltä että MURRRRR kun taas Paju järkyttyi sanattomaksi ne nähdessään.
Meidän koiraporukan nuoriso nautti rannasta eniten, ja hämmästyin siitä kuinka hyvin Pihla viihtyi vedessä - vesi oli toki lämmintä ja matalaa, se varmasti vaikutti siihen.
Ranta oli iiiiiiso ja nättiä oli sielläkin rannalla makaavia levä(?)klönttejä lukuun ottamatta. Roskiksia ei ollut, mikä oli aika outoa. Paikalle oli asennettu ilmaisia kakkapusseja jakava teline, muttei roskiksen palaakaan. Pusikoissa näkyikin runsaasti käytettyjä kakkapusseja..
Illalla tutkimuslenkkeilyn (leirintäalueen läheltä löytyi kaunista asuinaluetta ja lisää hienoja maisemia) ja ruokailun jälkeen käytiin vielä uudestaankin rantailemassa. Silloin parkki"siivu" oli melkein täynnä ja meinattiin jättää menemättä, mutta kurkattiin rannalle kuitenkin ja vaikka porukkaa oli paikalla paljon, löytyi sieltä vielä meille sellainen sopiva nurkka jossa saatiin olla rauhassa.
Siellä sitten koiralliset ja koirattomatkin ihmiset viettivät iltaa, yhtäkään koirarähinätilannetta ei todistettu ja muutenkin siellä oli leppoisa tunnelma.
Oli ihan mahtavaa päästä käymään koirarannalla ja ylipäätään koko visiitti oli onnistunut, Pori lensi tämän myötä heti sinne "paikkoja joissa haluan käydä uudestaan joskus"-kansioon.
Ja sitten niitä enemmän ja vähemmän juostenkustuja kuvia, niitähän riittää... Ihan kaikkia en taas jaksa kaataa tähän, instasta löytyy/tulee löytymään loput. Mulla on muuten taas uusi luuri, jee!
(Noihin illan rantakuviin liittyen: juujuu, rannalla ei saisi heitellä koirille mitään, mutta ei me tällaista sääntöä muistettu varsinkaan kun muutkin siellä heittelivät ties mitä, niih!)
![](https://sako.nn.fi/kuvat/KOIRAT/Peppi/2017/Kes%C3%A4/IMG_5073.jpg"")
Ihania ihania kesäkuvia etenkin loppupäässä postausta. Ihana Yyteri, täytyisi joskus tehdä visiitti niille suunnille. Miten muuten elämä kahden melko suuren ja yhden pikkuruisen koiran kanssa sujuu nimenomaan kun juoksentelevat vapaana keskenään - sattuuko vahinkoja? Meille kotiutui pikkuruinen terrierilapsonen ja kyn painoa on toistaiseksi kymmenen kertaa vähemmän niin aika tarkkana saa hääriä lenkillä ettei jää jalkoihin. Riehumisleikit ovatkin totaalikiellossa atm.
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaOn kyllä käymisen arvoinen paikka tuo :)
Meillä sujuu hyvin tämä yhteiselo, varmasti se vaikuttaa että jo ennen Pajun tuloa nää mun tytöt oli paljon tekemisissä muiden chihujen kanssa vuosikaudet, ja siinä tuli opittua kantapään kauttakin että pieniä pitää kohdella hellemmin ja edes yrittää väistää niitä kun riehuvat.
Yleensä kun isot koirat lähtee juoksemaan keskenään, pikkuset kutsutaan jalkoihin/syliin, mutta ne osaa nykyään myös itse tosi fiksusti vetäytyä pois/väistää kun rallit lähtee käyntiin.
Kerran vuosia sitten Pihla jyräsi yhden siskon chihuista, joku ihme aivopieru sille tuli ja se juoksi suoraan sitä päin vaikka siihen asti oli aina osannut väistää niitä hyvin. Chihu venäytti jalkansa, ei sen pahemmin onneksi käynyt ja toipui nopeasti, mutta säikähdettiin tietysti sitä tilannetta ja siitä sitten aloitettiin tuo tapa että pikkuelukat kutsutaan pois alta heti kun isot leikkii.
Tosin joskus jos on tilava/laaja/esteetön leikkialue (kuten tuo ranta) niin saatetaan antaa pikkuisten osallistua isojen leikkeihin jos haluavat, riski törmäyksiin on toki siinäkin olemassa, mutta melko vähäinen.
Ironisesti Paju ei ole koskaan jäänyt juoksuleikeissä alle, mutta välillä ihan rauhallisilla hihnalenkeillä Peppi ei jotenkin tiedosta sitä että tuo gerbiili on tosiaan mukana ja sitten se hölmöläinen saattaa vahingossa töniä/talloa Paju-parkaa, mäkään kun en aina huomaa että miten ne niiden koivet siellä kohtaa, kun tunkevat haistelemaan jotain samaa kohtaa puskassa tmv.. 😑 No, siinä ei onneksi pahoja vammmoja saa aikaiseksi
Se on niin söpöä kun Pihla makaa lattialla ja Paju painii sen naaman kanssa, Pihla niiiiin varovaisesti leikkipuree sitä 😂 Mitään juoksupainiralleja Pihla ei edes yritä Pajun kanssa, tajuaa että leikit on paras pitää siellä maan tasolla :D
Mutta joo siis onnea lapsosesta ja eiköhän se arki ala rullaamaan siitä hyvin vielä! Tarkkana saa tosiaan olla varsinkin aluksi kun iso ei vielä tajua kokoeroon liittyviä pelisääntöjä, mutta toivoa on :)
Vau, kiitos pitkästä vastauksesta! :)
PoistaHeh, aiempi chihukokemus tuo tosiaan etulyöntiaseman. Meillä meni pari päivää että dalmis tajusi oma-aloitteisesti käydä maahan painimaan sen sijaan, että olisi yrittänyt hepuloida. Lenkillä dallu kulkeekin sen verran edellä ettei pieni ole jaloissa ja pikkanen osaa jo itse varoa jäämästä jalkoihin.
Ainoa joka tässä kohtaa jännittää on että jos dalmis jostain syystä jää lenkillä jälkeen ja spurttaa sieltä perään niin että pentu lentää, mutta täytyy ennakoida ja pitää silmät selässäkin. Tosta pitäisi onneksi tulla joku about 10 kg, isompana varmaan pärjää jo hyvin mukana.
Meillä on kans noi leikkipuremiset ja kirputukset mukana makuupainissa, ihanat hölmöläiset. :D