Kun viime postauksessa ei ollut Kunnon Kuvia Pajusta ollenkaan, niin tässä nyt kokonaan pikkumiehelle omistettu kuvapostaus.
Edelleen tän elukan kuvaaminen on täyttä tuskaa jos ei ole apukäsiä mukana (ja silloinkin haastetta riittää) kun se enimmäkseen pysyy ihan mun jalkojen juuressa taikka sitten sinkoilee ihan hillitöntä vauhtia minne sattuu.
Kuvissa näkyy vielä vähän keskiviikkona niskaamme vyöryneen takatalven jälkiä.
Hyvin Paju on toipunut leikkauksesta, haavaa tuskin edes huomaa enää (sen sijaan päälaella oleva haava on edelleen voimissaan kun penska se pienempi tötterö päässään onnistui sitä salaa raapimaan.. 😣).
Pientä mörköikää pukkaa, mutta muuten pojalle kuuluu hyvää. 💕
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti