Olisikos aika päivittää blogi taas.. Ehkäpä joo.
Ulkoasuakin taas säädin. Melkein tekisi mieli ottaa kokeiluun joku noista uusista Bloggerin valmisulkista, mutta ehtii niitä testailemaan myöhemminkin.
Banneri meni vaihtoon vaikka siitä tykkäsinkin kovasti, pian on kuitenkin jo toukokuu ja tuntuu hassulta että bannerissa näkyisi vieläkin koirilla villapaitojen kaulukset. 😄
Otsikko on melko dramaattinen, mutta ehkä myös jotenkin inspiroiva? Tää kevät on ollut nyt aika rasittavaa aikaa, tuntuu että koko ajan joku asia menee päin pyllyä ja stressiä vaan pukkaa. Voin kertoa, että kun esim. kaksi pesukonetta hajoaa lyhyen ajan sisään, niin siinä kohtaa on melko hankala pysyä positiivisena. 😶
Lisäksi tuntuu että kevät etenee tosi hitaasti kun koko ajan on niin kylmä! Ärr! Luntakin satelee vielä välillä. Talvella sitä sai vaan epätoivoisesti odotella ja keväällä sitä sitten tulee vaikkei enää tarvitsisi..
Anyway.. On tässä taas muutakin asiaa kuin pelkkää valitusta.
Tätä tulevaa tekstiseinämää kun tässä mietin, niin ihan naurattaa se kuinka joskus tästä blogista oli tarkoitus tehdä pelkkä kuvablogi, yritin kovasti pitää tekstin minimissä. Nykyään taas tykkään kun saan tänne avautua vaikka kuinka pitkästi, vaikka joskus ihan pelkkä kuvapostauskin on paikallaan. Saas nähdä koska seuraava jyrkkä minimalismi-innostus tulee.
Yllä tuoreita mettäkuvia (Paju puuttuu näistä kuvista sattuneesta syystä), loput postauksen kuvat onkin sitten jälleen ihan silkkaa kännykän kuvalaarin tyhjäystä.
Pestyt piskit
Kaikki kolme ovat käyneet läpi perinteisen kevätpesun. Tytöt pesin melko pian edellisen postauksen julkaisun jälkeen, Pajun pesua oli tarkoitus lykätä siihen asti että ne sen päähaavat ovat varmasti parantuneet. No, n. viikko tyttöjen pesemisen jälkeen oli pakko pyykätä penskakin, kun se muuntautui koirapuistossa kirjaimelliseksi paskapääksi: ÄLLÖVAROITUS!
Puistossa kävi narttu, jolla oli juuri loppuneet juoksut. Paju sitten seurasi sitä neitoa ihan täysin himojensa vallassa, eikä tullut pois sen pyrstöstä edes siinä vaiheessa kun toinen alkoi vääntämään torttua. Ja sieltähän tuli sillä kertaa vetelää tavaraa.. En ehtinyt saamaan poikaa sieltä pois ajoissa. Juuh. Sontaa oli päässä, niskassa, selässäkin.
Mutta onpas vaan kivaa pestä noin pieni otus, lavuaari toimi sille kylpyammeena. Ihan kiltisti antoi pestä vaikka jännittikin melkoisesti, sehän oli sen eka pesukerta ikinä.
En ottanut nyt tytöistä pyyhemökötyskuvia tällä kertaa, tässä sen sijaan Paju samassa tilanteessa 😍:
Kutsumattomat vieraat
Ällövaroitus tässäkin kohtaa kai?Waltteria rapsutellessa tuli turkin seasta vastaan pari pientä ötökkää, joita aluksi luultiin punkeiksi. Myöhemmin niitä kuitenkin löytyi Waltsulta lisää, ja siinä kohtaa tietysti tajuttiin että lajintunnistus meni pieleen ja täitähän ne olivat.
Siitä heti syöksyttiin apteekkiin hakemaan koko konkkaronkalle (mun kissoja myöten) ulkoloishäädöt ja varoiteltiin koirakavereiden omistajia asiasta että tietävät tutkia & lääkitä omansakin.
Taidettiin saada ne ällötykset kiinni ajoissa, kun muissa koirissa ei näkynyt mitään elävää ja hyvin pian häätölitkujen "asentamisen" jälkeen Waltterista tippui kuolleet salamatkustajat pois.
Sitten vaan siivottiin kukin kotimme vähän tavallista tarkemmin ja varsinkin koirien pedit jne. käsiteltiin/pestiin kunnolla. Saunaa ei ole, mutta höyrypesurilla käytiin ahkerasti paikkoja läpi, hyvin saunamaiset kyydithän se vekotin voi parhaimmillaan antaa.
Kyllähän oli stressaavaa aikaa, hyi hittolainen. Tulivat ihan painajaisuniin asti nämä ötökät.
No, tulipa nyt sitten näin testattua nuo litkumuotoiset ulkoloishäädöt/suojat. Mä en ole aiemmin niitä halunnut käyttää kun pelottaa että sitä päätyy noiden suuhun (tykkäävät pestä toisiaan) ja muutenkin kaikki mahdolliset haitalliset sivuvaikutukset hirvittää, kun oon kuullut tarinoita kärventyneestä ihosta jne.
Ilmeisesti voin huoletta ostaa noita jatkossakin jos joutuu vaikkapa punkkien takia uusimaan käsittelyn, ei tullut mitään oireita. Pitää vaan muistaa heti asennuksen jälkeen vahtia etteivät ole toisiaan nuoleskelemassa liikoja, varsinkin Lulun pitää olla lipomatta koiria ettei sille käy huonosti.
Mieluisat vieraat
Kun täivaara oli ohi, tuli meille hihuvieraita viikonloppuvierailulle. Valitettavasti jouduin just silloin kauhean flunssan kynsiin taas, joten lenkitys ja kuvaaminen oli vähänlaista. Onneksi on tuo takapiha + veljekset toki painiriehurallittivat sisälläkin oikein mielellään.
Sademuotia
Pajulla on vihdoin sadevarustusta! En ollut sille vielä hankkinut mitään, kun odottelin että se saavuttaisi aikuisen mitat ettei kallis kaapu jäisi sitten heti pieneksi. Tämä nipin napin sopiva haalari maksoi vain kympin, saa luvan käyttää tätä siihen asti kunnes hankin sille oman Kunnon Sadetakin.
Kun laitettiin nuo loishäädöt niskaan, niin alkoi kivasti satamaan monta päivää putkeen, ja se litkuhan ei saisi kastua ettei teho lopu. Siinä vaiheessa Pajulla ei ollut vielä tätä haalariakaan, joten tein hauskan hätäviritelmän: kakkapussiin reikä, pää reiästä sisään, päälle paita pitämään pussia paikallaan. Harmi etten ottanut siitä kuvaa, oli siinä melkoinen viittasankari..
Kotiinlähtöongelman ratkaisua
Edellisessä postauksessa kirjoitin Pajun asennevammasta kotiinlähtöä kohtaan, se oli kovasti sitä mieltä että hän ei anna ottaa kiinni kun pitäisi kotiin mennä. Muutoin luoksetulot toimii, mutta heti kun penska aisti että nyt on edessä The Kiinniotto, niin sitten luikittiin karkuun.Ratkaisu tähän on aika simppeli, enkä tiedä miksei se heti tullut mieleen vaikka tyttöjenkin kanssa tätä harjoitusta on tullut tehtyä. Tämä muistui mieleen vasta sitten kun kirjoitin avunpyynnön yhteen koirankoulutusryhmään ja loppuun listasin jotain omia ajatuksia/suunnitelmia.
Eli turvallisessa ympäristössä useita luoksetulokäskyjä joiden päätteeksi koira neutraalin elein hihnan päähän, myös pantaan kannattaa koskea samalla. Sitten vaan palkkaus ja koira irti taas. Toistoa toiston perään. Näin koira lopulta tajuaa ettei hihnan päähän joutuminen tarkoita heti kivan irtioloreissun päättymistä, vaan kytketyksi päätyminen on ihan jees juttu.
Kehitystä onkin jo tapahtunut. 😊
Juoksut 2017, osa 1/2
Pihlalla alkaa pian kolmas viikko juoksuja, Pepillä toinen viikko. Löysin niiden juoksupöksyt heti! 👍
Pajun kastrointi
20.4. leikkautin Pajun. Leikkaus meni hyvin ja poika oli turhankin virkeä kun menin sitä hakemaan.. Se oli sellaisessa hoitohuoneessa, oletin että se nukkuu/kyyhöttää siellä ihan töttöröö, mutta kun ovi aukesi, niin tämä syöksyi sieltä ulos kuin raketti! Oli pihalla kuin lumiukko, mutta kova kiire oli silti.Toipuminen on edennyt kivasti, vielä eilen päivällä oli aika apea mutta iltaan päin mennessä piristyi ja nyt yrittää jo vähän leikkiäkin. Nyt sitten vaan seurailen vointia ja haavan paranemista.
Penska sai isomman tötterön käyttöönsä, tuli todettua että se pään raapimisen estoon hankittu tötterö oli liian pieni, se päässään se ylettyi alapäähänsä ja päätäkin oppi rapsuttamaan sen kanssa.. Tätä isompaakin jouduin modaamaan vähän, ajoittain turhankin fiksu poika kun käytti kaulurin reunaa haava-alueen raapimiseen! Laitoin teippiä kaulurin reunoihin pehmentämään sitä.
Aluksi vaihdoin syömisen ajaksi pienemmän kaulurin (ilman ei uskalla jättää koska on heti sen haavan kimpussa), mutta nyt se on osoittanut pystyvänsä syömään isomman kanssa, eli olkoot niin sitten.
Nuorena leikkauttaminen herättää tunteita, ja saa mua päin heittää pari virtuaalista tomaattia jos siitä tulee parempi mieli. Kun kauan sitten päätin että seuraava koira on uros, niin oli päivänselvää että se kastroidaan jossain vaiheessa. Ajankohta vaan riippui monestakin asiasta, esim. uroksen käytöksestä narttujen juoksujen aikana (pysyykö suht. järjissään edes tärppipäiviin asti, jonka jälkeen olisi voinut kokeilla heittää hoitoon/eristää).
Valitettavasti Paju osoittautui niin mahdottomaksi himohiireksi että päätin hoitaa leikkautuksen jo nyt. Kävi ylikierroksilla ja oli oikeasti aika tuskaisenkin oloinen välillä, meni siskolle hoitoon hetkeksi ja oli sielläkin ihan päästään pyörällä (tosin osaksi varmaan siksi ettei ole tottunut vierailuun).
Toivottavasti poika rauhoittuu ja sen olo helpottuu tämän myötä, jos vaikka ei tarvitsisi olla niin maaninen narttujen perään enää. Merkkailukin alkoi kiinnostaa vähän liikaa, saas nähdä loppuuko sekin. Aika näyttää miten käy.
Uros voi onnistuneesti astua ainakin pari viikkoa kastroinnin jälkeenkin, joten ollaan nyt vielä varovaisia.
Kululaskelma: ohi on
Lopetin kulujen laskemisen, se alkoi vaan ahdistaa, varsinkin kun tämä vuosi on nyt tällainen että suunnilleen koko ajan tulee jotain yllättävääkin maksettavaa. Opettavainen kokeilu vaikka lyhyeksi jäikin, ehkä kokeilen joskus uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti