Perus mettämeininkiä, ei haittaa vaikka naamalla olis kaikkea havunneulasista hämähäkinseittiin
Pentu tuntuu piristäneen Peppiä rutkasti. Draamakuningatar leikkii taas kunnolla pitkän tauon jälkeen, eikä pelkästään Pihlan kanssa, vaan muidenkin. Eilen se esimerkiksi leikki hetken erään nuoren labbisuroksen kanssa jolle se on aiemmin ainoastaan äksyillyt.
Pihlan kanssa tehdään edelleen yhteisestä arkielosta sujuvampaa ja samalla opetellaan mm. mätsärijuttuja.
Kuten näkyy, toinen Pihlan korvista on päättänyt nousta ja jäädä pystyyn. Tän postauksen eka Pihlakuva on ...viime sunnuntailta? Silloin molemmat korvat vielä luppasivat. Seuraavana päivänä tuo pystynä tönöttävä korva vietti lähes koko päivän pystyssä kunnes lopulta illalla väsyi ja lurpahti. Sen jälkeen se on ollut pystyssä päivästä toiseen.
Toisen korvan aikeista ei tiedä kukaan... Suurin osa tätä huikeaa korvajännitysnäytelmää seuraavista toivois, että sen korvat jäis tolleen miten ne nyt on, eli toinen pystyyn ja toinen lupalle.
Tuli toteutettua jotain joka on muhinut mielessä jo viime syksystä asti - jälkipuuhia! Aina on tullut tätä lykättyä syystä jota en itekään tiedä. Molemmilla tytöillä oon huomannut paljon kiinnostusta nuuskimista kohtaan, joten täähän on niille sopivaa aivojumppaa.
Ensin tein Pihlalle jäljen. Oon huono mittayksiköissä jne., mutta lyhyt se oli, pari metriä..? Aluksi oli tarkotus tehä semmonen jälki jossa olis nameja siroteltuna, mutta päätin sitte tehä pelkkään hajuun perustuvan jäljen heti alkuun ja kattoa miten sen kanssa käy.
Uhrasin yhet sukkahousut ja tungin niiden sisään toiseen sukkaan kuvottavan eineslihapullan. Sitä sitte vedin maassa jälkeä tehdessäni. "Maalissa" pentua odotti pieni keko sen omaa ruokaa. Jälki sai vanhentua semmoset n. 45 min, oli tarkotus mennä sen luo aiemmin, mutta kauppareissu venyi.
Yllättävän hyvin se sitä jälkeä seurasi, vähän harhaillen, mutta nokka tiukasti maassa. Keskivaiheilla sen huomio herpaantui, kun lähistöllä räkytti koira. Kun se oli tätä haukkumista kuulostellut tarpeeksi, se jatkoi vielä jäljen ajamista ja pääsi maaliin popsimaan palkintoaan.
Sen jälkeen tein myös Pepille jäljen, suunnilleen saman pituisen. Käytin samaa lihapullasukkahousua ja jälki sai vanhentua yhtä kauan kuin se edellinenkin.
Peppi seurasi jälkeä paljon tarkemmin ja sujuvammin, kuin vanha tekijä. Tosin jäljen lopussa, ihan maalin lähellä se alkoi tuijottelemaan jotain, siinä kohtaa siis senkin huomio siirtyi hetkeksi muualle. Maalissa odottaneet namit eivät kelvanneet, ylläri..
Ja koska me tehään aina kaikki "jotain vähän sinne päin" -tyyliin, oli molemmat rekut pannat kaulassa ja fleksien päässä kiinni...
Pihlalle ei vaan ole valjaita vielä, enkä ostakaan ennen kuin se alkaa olla aikuisen kokoluokkaa. Pepille en vaivautunut laittamaan valjaita kun nyt vaan kokeiltiin.
Pepsikupinriekale oli merkkaamassa paikkaa josta jälki alkaa
Tämä otus on Tatti, 9kk chihuneito, siskoni uusi perheenjäsen. Tatti on aiemmin asunut kasvattajansa luona maalla muiden chihujen seurassa, joten sillä on nyt jonkin verran totuttelemista urbaanimpaan elinympäristöön ja erilaisiin koiriin.
Tatti on jo muutamia kertoja käynyt tapaamassa mun piskien ja äiteen mopsikolmikon muodostamaa laumaa (+ pari randomia puistoilijaa), ja hitaasti mutta varmasti se alkaa niihin tottua. On se söpö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti