Pihlan vatsavaivat jatkuu sinnikkäästi. Ens perjantaina tulee täyteen se parin viikon odottelu mitä lääkäri viimeksi ehdotti, ja sille päivälle kaavailen lääkärireissua.
Vielä hetki pitäis siis yrittää olla hajoilematta liikaa.. On tässä jo monet epätoivon itkut väännetty, sen voin kertoa. Tää meidän yhteiselo on ollut enimmäkseen tuskaa tän ihmeellisen ruikkusirkuksen takia, vaikka on hyviäkin hetkiä tietysti ollut ja tykkään tästä pennusta kovasti. No, pian asiat lähtenee parempaan suuntaan.
Pihla 13 viikkoa. Laiha se on, onneksi edes kylkiluut ovat vielä jotenkuten piilossa.. En malta odottaa että saadaan selvyys siitä mikä sitä vaivaa ja saan ruokinnan kuntoon.
Sen turkki on vaalentunut tosi paljon, jännä seurata tota sen värityksen muuttumista.
Myös korvien kehitystä oon seuraillut. Vitsailin jo, että pitäskö laittaa pystyyn vedonlyönti: kuinka käy Pihlan korvien? Mä ite sanosin että joko ne jää tollasiks tai sitte toinen korvista nousee pystyyn. Tuo toinen korva nimittäin osoittaa vahvasti sellasia elkeitä että saattais nousta pystyyn, välillä se jo onkin pystyssä vähän kerrallaan. Kuvallista todistusaineistoa tästä ei vielä ole, höh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti