Viittä eri rotua löytyy - Pihlan emä on siperianhusky/alaskanmalamuutti/lapinporokoira-mix, isä taas saksanpaimenkoiran ja slovakiancuvacin sekoitus.
Vaikeaahan se on analysoida noin nuoren otuksen luonnetta, mutta vois siitä sanoa että se on just sopivan pirteä ja leikkisä, mutta osaa myös rauhoittua. Pientä pässinpäisyyttä oon myös huomannut...
Hyvin tuntuu kotiutuneen muuten, mutta ilmeisesti se reagoi reissaamisen ja uuden kodin kohtaamisen aiheuttamaan jännitykseen vatsallaan, kun on vähän pehmeäksi mennyt. Toivottavasti vatsan toiminta tasaantuu pian.
Peppi ei ole juurikaan huomioinut Pihlaa vielä, se vaan menee sohvalle karkuun ja siellä sitten mököttää, on kuin pentua ei olisikaan.
En ole tästä pennun hankinnasta kirjoittanut yhtään mitään, koska mun kokemuksieni perusteella liika "etukäteishehkutus" onnistuu aina kostautumaan ja asiat menee jotenkin pieleen. Ehkä vähän taikauskoinen olen tässä kohtaa.
Löpinä riittää nyt hetkeksi, on kuvien aika. Nää on eiliseltä, ja Pihlalla on näissä kuvissa kissojen valjaat päällä. Tänään kävin shoppailemassa ja nyt on vauvan ikioman pantakokoelman ekat pannat hankittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti