Tämän postauksen kokoon kasaaminen ahdistaa.
Pihla poismeno tuntuu erityisen surulliselta, koska nyt mun molemmat "OG" tytöt on poissa. Pihla oli myös ikään kuin mun viimeinen "linkki" Peppiin, ja nyt sekin on mennyttä.
Toisaalta, luulisi tekevän hyvää saada tämä kirjoitettua, joten..
Pihla oli villi ja hieman ilkikurinen pässinpääpentunen, mutta tuhotöitä se ei juurikaan tehnyt. Isoin tuhostaminen oli telkkarin kaukosäädin jonka se järsi käyttökelvottomaksi. Mulla on vieläkin käytössä kyseinen telkkari, ja sen mukana muistona hieman kökkö yleiskaukosäädin joka ei ihan sataprosenttisesti toimi.
Haasteita Pihlan nuoruudesta ei kuitenkaan puuttunut, sillä melko pian kotiuduttuaan sillä alkoi aivan käsittämätön ripulointi. Tilanne oli niin paha, että pelkäsin sen elämän päättyvän ennen kuin se kunnolla alkaakaan. Loputtomilta tuntuvien tutkimusten ja unettomien öiden jälkeen tulos oli se, että Pihu ei vaan voi syödä ikinä yhtään mitään missä on nautaa.
Seuraavaksi sitten Pihla ja Peppi kehittivät yhdessä eroahdistuksen - huusivat kurkku suorana aina kun lähdin kotoa. Eroahdistuksen selvittely on äärimmäisen stressaavaa, ja lisäpainetta siihen tuo asumismuoto, jossa taistelet aikaa vastaan jotta naapurit eivät ehdi hankkimaan sulle häätöä. Lopulta ahdistus saatiin kesytettyä juuri ennen kuin sain vatsahaavan. Olihan se myös opettavainen kokemus, en enää ikinä haluaisi tuota kuviota käydä läpi, mutta ainakin nyt tiedän mitä kaikkea voi vastaavassa tilanteessa kokeilla.
Pihla ja Peppi tosiaankin tekivät kaiken yhdessä, jopa sen eroahdistuskiljumisen.
Kun Pihu tuli taloon, Peppi oli hyvin närkästynyt ja loukkaantunut asiasta. Ei siinä sitten kuitenkaan kovin kauaa mennyt, kun Peppi alkoi sietämään penskaa, ja lopulta niistä tuli erottamattomat. Paita ja peppu. Majakka ja Perävaunu. Parhaat kaverit.
Kun Pihlan hankin, visioin että siitä tulee kunnon vetokoira. Noh, Pihu ei koskaan oikeasti syttynyt niille hommille, ei nähty kireitä liinoja. Pihla oli kuitenkin sen verran reipas ja sopeutuvainen, että "mun mieliksi" se teki oman parhaansa sekä vetopuuhissa että muissa harrasteluissa mihin sitä keksin sovittaa.
Pihulilla oli muutenkin ihana luonne. Se oli alati iloinen, energinen, leikkisä, utelias, ihmisrakas ja itsevarma kuin mikä. Terävä, monin eri tavoin. Nopea reagoimaan. Huumoria ei puuttunut.
Kun nuo nuoruuden haasteet saatiin selätettyä, se oli arjessa helppo ja luotettava koira, monille rakas.
Se rakasti juosta pitkin peltoja ja metsiä, kaikkein mieluiten tietysti rallitti yhdessä Pepin kanssa. Jahtasivat toisiaan, ehkä välillä lähtivät rusakkojahtiin... Painihommat olivat tytöille tuttua puuhaa, Pihlan erikoisuus oli aina se, että sen piti saada kaataa Peppi maahan. Voi sitä turhautumisen määrää, jos se musta pantteri ei millään suostunut menemään nurin!
Vielä pari viikkoa ennen poismenoaan Pihla juoksi pitkin metsää sellaisella vauhdilla, ettei edes Worna meinannut pysyä perässä.
Pihu oli kunnon eräjorma, eli retkeily ja mökkeily olivat myös sille hyvin mieluista ajanvietettä. Meille kertyi niin paljon yhteisiä unohtamattomia seikkailuja retkien yms. muodossa.
Tämä se oli kova tyttö juttelemaan. Sen äänen skaala oli käsittämättömän laaja - kaikkea korvia viiltävästä kiljumisesta matalaan mörinään saatiin kuulla päivittäin. Pihu ilmaisi kaikenlaisia tuntemuksia äänellään, aina tiesi sävystä mitä sillä oli mielen päällä. Ääntelystä tuli vielä hauskempi ominaisuus kun Worna tuli kuvioihin - Pihla oli sata kertaa puheliaampi kuin tämä aito husky!
Ihmisrakkaana otuksena Pihlan mielestä lähes kaikki olivat laulun arvoisia, mutta tietysti vain me tietyt lempi-ihmiset saatiin häneltä ne kaikkein kauneimmat ja pitkäkestoisimmat konsertit.
En tiedä miten tähän hiljaisuuteen tottuu.
Kun Peppi kuoli vuonna 2020, Pihla muuttui, eikä koskaa palannut täysin ennalleen. Tuntui, kuin osa siitä olisi lähtenyt pois Pepin mukana (ja muuten: sekä Peppi että Pihla lähtivät marraskuussa). Siitä tuli herkempi, vaisumpi, oman ydinporukan ulkopuolisille koirille äreämpi.
En olisi voinut hankkia Wornaa parempaan aikaan: Pihla ei voinut täysin upota masennuksen syvyyksiin, kun sillä oli tuo kaheli pentu leikittämässä sitä. Ylipäätään Worna omalta osaltaan varmisti, että Pihu pysyi virkeänä vielä seniori-iässäkin, W toi paljon iloa sen viimeisiin vuosiin.
Mites muut koirat nyt voivat? Paju, mun antisosiaalinen pieni päästäiseni, ei ole moksiskaan. Se on lähinnä keskittynyt toimimaan mun lohduttajana, siinä se on etevä. Wornan tilanne on monimutkaisempi. Se oli ekat päivät hämmentynyt, mutta silti oma häsläävä itsensä. Sittemmin se on esim. syömälakkoillut ja välillä vetäytyy johonkin nurkkaan yksin päästelemään pientä suru-ulinaa ilmoille.
Se siis suree, omalla tavallaan.. Ja ymmärtäähän sen, Pihla oli Wornalle varmasti yhtä tärkeä kuin Peppi oli Pihlalle.
Fakta on se, että Pajusta ei ole tarpeeksi seuraa Wornalle, eli väistämättä jossain vaiheessa Wornalle on tultava kaveri. Tällä hetkellä tosin pelkkä ajatuskin uudesta tulokkaasta aiheuttaa spontaanin inhoreaktion, joten joo, en ole valmis moiseen. Enkä tiedä koska olen.
Pitää erikseen vielä mainita Pajun velipoika Käpy, joka oli pienestä pitäen Pihlan suurin ihailija. Se oli aivan rakastunut tähän rutkasti itseään isompaan neitoon. Aina kun ne kohtasivat, Käpy oli ratketa riemusta, ja suunnilleen hukutti Pihun suukkoihin. Pelkästään meidän käyttämillä lenkkireiteillä kohdattu Pihlan hajukin sai sen riemastumaan. Olikin siis sydäntäsärkevää nähdä, kuinka Käpy nyt yritti ensin etsiä Pihlaa, ja sitten vain istua kyyhötti surullisena jouduttuaan toteamaan, ettei sitä unelmien naista enää löydy.
Ja mitä muhun itseeni tulee.. Oon kyllä hyvinkin romuna. Surun väsyttämä ja huonovointinen. Viimeisen parin vuoden sisään on tullut aivan liikaa näitä menetyksiä, tuntuu kohtuuttomalta. Vihaan marraskuuta.
Pihlan tuhkat sain kotiin pari päivää sitten. Koristeellinen tuhkapussukka on Pepin uurnan vieressä. Ei ollut tarkoitus alkaa "keräämään" tuhkia, mutta.. Suunnittelin, että jahka joskus tulee muutto omakotitaloon, niin sen tontille hautaan taikka sirottelen tytöt.
Kiitos kaikesta, mun ihana musikaalisesti lahjakas tyttöseni. Pidä hauskaa Pepin ja muiden kaverien kanssa, missä ikinä kirmailettekaan. 🪽❤️
.jpg)
